1. INTRO – Museokauppa
Perusnäyttely museon alakerrassa
Laivasilta – Loviisan ensimmäinen satama
- Degerbyn, sittemmin Loviisan, kaupunki perustettiin ulkomaankauppakaupungiksi 1745, jolloin se sai myös tapulikaupunkioikeudet.
- Ruotsin valtakunta tarvitsi uuden raja- ja kauppakaupungin menetettyään Haminan Venäjälle Turun rauhassa 1743
- Kaupungin perustamisen aikaan Ruotsi-Suomen alueen ainoat tapulikaupungit olivat Turku, Viipuri ja Helsinki.
- Loviisa toimi ulkomaankaupan keskuksena paitsi Itä-Uudenmaan, myös Savon ja Karjalan alueille. Kaupungin vaikutusalue ulottui Kuopion pohjoispuolelle.
- Sataman kautta vietiin ulkomaille mm. rautaa, sahattua puutavaraa, ja hyvinä satovuosina myös viljaa.
- Tuontitavaroista merkittävin oli suola, jota tuotiin Välimeren maista sekä pienempiä eriä Lyypekistä ja Tukholmasta.
- Nykyisen Suolatorin etelälaitaan, Laivasillan länsipuolelle, rakennettiin ensimmäinen tullirakennus 1749.
- Keskellä toria oli ”corps de garde” eli sotilaallinen vahtitupa, josta käsin satamaan ja kaupunkiin kulkevaa liikennettä voitiin tarkkailla.
- Vuonna 1765 rakennettiin uusi tullikamari Tullisillalle.
- Tapulikaupungeilla oli oikeus tuulaakiin eli tulliveroon, ja siksi kaupungin tuli rakentaa tullin yhteyteen tullipakkahuone – varastohuone laivoista puretun tavaran tullausta ja säilytystä varten.
- Tullin varastorakennukset jäivät vähäisiksi, sillä aatelisto ja porvaristo rakennutti satama-alueelle omia aitta- ja varastorakennuksia, joihin he varastoivat ulkomailta ostamansa suolan. Siksi aittoja kutsutaan edelleen suola-aitoiksi.
- Nykyinen Café Saltbodan perustettiin vuonna 1986 entisen tullipakkahuoneen tiloihin.
Loviisan merenkulkumuseo
- Vuonna 1993 joukko aktiivisia loviisalaisia päätti perustaa vanhan sataman sydämeen kaupungin merenkulkuhistoriasta kertovan museon.
- Museorakennus koostuu vanhasta aittarakennuksesta, jonka tukit siirrettiin talkoovoimin nykyiselle paikalleen Laivasillalle, sekä vuonna 1998 valmistuneesta uudisrakennuksesta.
- Uuden museon vihkiäisiä vietettiin 1.7.1995
- Rantapuistossa sijaitsevat hinaaja Onni ja sen vieressä seisova majakka kuuluvat museon kokoelmiin.
2. PURJELAIVAKAUSI
1. huone alakerrassa
Espanjankävijät
- Loviisan purjelaivakauden huiput ajoittuivat 1800-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle sekä 1850-luvulle.
- Purjelaivakaudella merenkulku tarjosi työtä monille – nuoret pojat saattoivat aloittaa merimieselämänsä laivapoikina, ja edetä urallaan matruuseiksi ja perämiehiksi.
- Isoimmat purjealukset lastattiin ja purettiin Loviisanlahdella, sillä Tullisillan, saati Laivasillan, syväys oli niille täysin riittämätön.
- Suurimman osan aikaa vuodesta liikenne Laivasillan suola-aitoilla ja Suolatorilla oli vilkasta.
- Isoimmat espanjankävijät lähtivät matkaan loppu kesästä ja palasivat seuraavana vuonna touko-kesäkuussa. Pienemmät alukset lähtivät keväällä ja palasivat syksyllä.
- Suola-aitat täyttyivät näin ollen kahdesti vuodessa: keväisin ja syksyisin. Talvisin niistä myytiin suolaa sisämaan tarpeisiin.
Vientitavaraa sisämaasta
- Itä-Uudenmaan, Karjalan ja Savon talonpojat matkasivat vuosittain Loviisaan ostaakseen suolaa ja myydäkseen omia tuotteitaan.
- Joidenkin talonpoikien kaupunkimatka saattoi olla 1000 kilometrin pituinen. Matka oli helpointa taittaa talvisaikaan reellä.
- Kaupungissa oli käytössä ns. majamiesjärjestelmä: kaupunkiin saapuva talonpoika majoittui tutun, paikallisen kauppiaan luona, ja vastineeksi teki kauppaa ensisijaisesti hänen kanssaan.
- Sisämaan sahoilta tuotiin reellä myös puutavaraa laivattavaksi Loviisasta maailmalle.
- Laudat varastoitiin nykyisen Dunkahällin saaren sekä Tamminiemen rannoille lautatarhoihin.
- Ensimmäisen 150 vuoden ajan talviset rekiletkat olivatkin kaupungissa tuttu ja odotettu näky.
- Kaupungin kauppamerenkulku oli pitkälti kaupungin omien kauppiaiden hallinnassa, sillä monet heistä olivat myös laivanvarustajia sekä veistämön omistajia.
- Köbackan rantaan, kaupungin eteläpuolelle perustettiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa ensimmäinen laivanveistämö eli varvi.
- Ensimmäinen alus rakennettiin niin kutsutulla Vanhalla Varvilla vuosina 1749–1750.
- “Vanhan Varvin” mukaan on nimetty nykyinen Varvin alue, jolla veistämö aikoinaan sijaitsi.
- Uusi veistämö rakennettiin vuonna 1780 Siksalan saareen salmen toiselle puolelle.
- Vuosina 1779–1780 molemmilla veistämöillä rakennettiin uutta fregattia, joka valmistui kesällä 1780 ja sai nimekseen Constantia. Yksi tämän aluksen enemmistöomistajista oli kauppias ja laivanvarustaja Elias Unonius.
- Laivalla oli yleensä useita osaomistajia, ja sen hallinnasta vastasi isännistö, jonka suurin sijoittaja oli pääisäntä.
Näkymä Loviisanlahdelle
- Laivasillalta merelle päin katsottaessa voi nähdä Tullisillan.
- Kaupungin lautatarhat sijaitsivat etelämpänä, nykyisen Tamminiemen leirintäalueen ja Sahaniemen alueella.
- Loviisanlahdella Sahaniemestä itään on Dunkahällin saari, jonka taakse suuremmat purjelaivat jäivät odottamaan lastausta ja purkamista.
- Sahaniemestä etelään on Siksalan saari, jossa sijaitsi uusi veistämö, sekä sitä vastapäätä mantereella Varvin alue, joka on nimetty vanhan veistämön mukaan.
- Svartholman merilinnoitus sijaitsee ulompana Loviisanlahdella
3. NAVIGOINTI / MERENKULKU
1. huone yläkerrassa
Navigointi
- Jo menneiden aikojen merenkulkijat ymmärsivät, että paikan määrityksessä (leveysaste) tärkeintä oli määrittää taivaankappaleen mitattu korkeus horisontista. Aluksen pohjois-etelä -suuntaista sijaintia arvioitiin taivaankappaleita tarkkailemalla.
-
- Kronometri H4:n keksiminen (1761, kelloseppä John Harrison) mahdollisti tarkan ajan määrittämisen merellä, mikä oli ratkaisevaa pituusasteen laskemisessa.
-
- Peilien käyttö mittausinstrumenteissa mullisti kulman suuruuden määrittelyn 1700-luvulla.
- 1700–1800-luvuilla oktantti kuului kauppalaivojen perämiesten vakiovarusteisiin.
- Kun oktantin puolikaari laajeni 45 asteesta 60 asteeseen, puinen runko vaihtui messinkiseksi ja instrumenttiin tuli lisää optiikkaa, oli tuloksena sekstantti.
-
- Peilisekstantin kehitti John Hadley 1731.
-
- Nykyaikaiset kartat perustuvat edelleen 1400-luvulla laadittuihin maapallon leveysasteisiin.
- Tämän päivän merenkulkijat paikantavat aluksen sijainnin merellä samojen koordinaattien mukaan, joskin tieto tulee satelliittien kautta.
Luotaus ja merikortit
- Luotaus oli Itämeren merenkulun tärkein apuväline sen matalien rannikoiden kartoittamiseksi.
- Luotauksessa veden syvyyttä mitattiin käyttämällä luotinuoraa ja lyijypainoa.
- 1700-luvulla vesialueiden luotauksesta vastasivat luotsiupseerit. Taitava luotaaja kykeni mittaamaan jopa 20 sylen syvyyksiä 25 sylen luotinuoralla laivan liikkuessa 10 solmun nopeudella.
- Ruotsin valtakunnassa navigointitaitojen kehitykseen liittyy läheisesti Itämeren kartoitustyö, luotsaustoiminta sekä Ruotsin laivaston kasvu.
- Sotamarsalkka Augustin Ehrensvärd sai vuonna 1747 tehtäväkseen kehittää Ruotsin itäisen osan rannikkopuolustusta, minkä yhteydessä Suomen etelärannikolla, myös Loviisassa, tehtiin syvyysmittauksia, ja laadittiin uusia karttoja.
- Luotsiupseeri Jonas Hahn julkaisi vuosina 1748 ja 1751 karttoja Loviisanlahdelta.
Loviisan merenkulkukoulu
- Loviisan merenkulkukoulussa (1907–1926) koulutettiin yksivuotisella kurssilla aliperämiehiä, perämiehiä sekä rannikko- ja itämerenlaivureita.
- Koulutuskielenä oli ruotsi.
- Koulu toimi aluksi Loviisan raatihuoneella.
- Matematiikka, merenkulkutiede (navigointitaidot), meritähtitiede ja meteorologia olivat keskeinen osa merenkulkukoulun opetussuunnitelmaa.
- Koulutukseen kuului myös opetusta seuraavissa aineissa: merimiestaidot, laivanrakennusoppi, merkinanto, koneellisen käyttövoiman oppi, merenkulkua koskevat lait ja asetukset, maantieto, opetuskieli, toinen kotimainen kieli, saksan ja englannin kieli, kirjanpito sekä terveysoppi.
4. HÖYRYLAIVOJEN JA -SLUUPPIEN AIKAKAUSI
2. huone yläkerrassa
Höyrylaivat
- Höyryalukset korvasivat purjelaivat vähitellen 1800-luvun kuluessa.
- Ensimmäinen Suomessa rakennettu höyrylaiva oli siipiratashinaaja Ilmarinen, joka rakennettiin v. 1833 Puhoksen Varviniemessä.
- 1900-luvun alussa valtaosa laivoista oli jo höyrylaivoja: valtameripurjehdukset Loviisasta päättyivät vuonna 1913, jolloin kolmimastoparkki Tjerimai myytiin.
- Höyrylaivoja käytettiin sekä matkustaja- että rahtiliikenteessä.
- Säännöllinen matkustajahöyrylaivaliikenne kulki rannikolla Loviisan kautta vuosina 1839–1946.
Nordströmin varustamo
- Varustamo perustettiin vuonna 1926, kun Ragnar Nordström hankki osake-enemmistön Lovisa Ångfartygs Ab:sta.
- Toimi aluksi rannikkoliikenteessä, mutta laajeni myöhemmin rahti-, matkustaja-, tankkeri- ja kalastuslaivaliikenteeseen.
- Varustamon kalastuslaivue, Loviisan Kalastus Oy, osallistui sillinkalastukseen Islannin vesillä vuosina 1931–1953.
- Toisen maailmansodan aikana varustamo menetti 13 rahtialusta ja 2 höyrytroolaria.
- Taloudellisten vaikeuksien vuoksi varustamo lopetettiin vuonna 1970, ja sen jäljellä olevat laivat siirtyivät Finnlinesin hallintaan.
Sillin kalastus: Sillipiikana pohjoisella Jäämerellä
- Hangon Säilyketehtaan toimitusjohtaja, konsuli Hemming Elfving ryhtyi harjoittamaan sillin kalastusta Islannin vesillä omilla laivoilla vuonna 1929.
- Vuonna 1931 Elfving hankki S/S Petsamon, joka toimi sillipyynnissä sekä emäaluksena että eräänlaisena sillitehtaana.
- Höyrytroolarit ja nuottaveneet vastasivat kalatuksesta.
- Kalat suolattiin ja varastoitiin emäaluksella.
- Emäalukselle rakennettiin 28 sillien päiden leikkaukseen tarkoitettua konetta, joiden hoitajiksi Elfving keksi vuonna 1932 palkata sillipiioiksi kutsuttuja nuoria tyttöjä ja naisia.
- Toisella suurella aluksella, s/s Astrealla oli myös muutama tällainen kone.
- Sillien käsittely ja tynnyreihin suolaus oli fyysisesti raskasta ja vaati nopeutta sekä kestävyyttä kylmissä ja kosteissa olosuhteissa. Vuorokaudessa saattoi valmistua 1000 tynnyriä suolattua silliä.
- Silliparvien ollessa suuria, sillipiikojen työpäivät venyivät pitkiksi ja he saattoivat tehdä töitä taukoamatta jopa 3–4 vuorokautta.
- Kalastuskausi kesti heinäkuun alusta syyskuun alkuun.
- Naisten teollinen työskentely laivoilla sai runsaasti julkisuutta aikansa aikakauslehdissä.
- Naisten työskentely laivoilla kiellettiin lopulta valtioneuvoston päätöksellä. Kesä 1937 jäi sillipiikojen viimeiseksi
- Ragnar Nordström aloitti sillinpyynnin Elfvingin vanavedessä 1931.
- Loviisalle historialliseksi päiväksi muodostui 11.8.1931, jolloin Valkon satamaan saapui ensimmäinen erä ”loviisalaissilliä”.
- Kaupungissa sijaitsi mm. tynnyritehdas ja kalanjalostustehdas.
- Sillipiikoja työskenteli paitsi kalastuslaivojen miehistössä myös Hangon ja Loviisan sillitehtailla.
- Vuonna 1936 Elfvingin Kalastuslaivue Oy ja Loviisan Kalastus Oy yhdistyivät Suomen Kalastus Oy:ksi
- Under andra världskriget kapades och sänktes det berömda moderfartyget s/s Petsamo den 10 juni 1940
5. s/s MARTTI RAGNARIN UPOTUS
2. huone museon yläkerrassa
Martti Ragnarin “herrasmiesupotus”
- Tapahtuma-aika: Lauantai, 23. syyskuuta 1939, klo 24
- Paikka: Norjan rannikon edustalla, 15 meripeninkulman päässä Arendalista
- Alus: S/S Martti Ragnar
- Kapteeni: John Söderblom
- Miehistö: Koko 24 hengen miehistö joutui jättämään aluksen
- Lasti: Selluloosaa, joka luokiteltiin sotakieltotavaraksi
- Reittisuunnitelma: Kemi – Veitsiluoto (lähtö 17.9.1939) – Ellesmere Port, Englanti
Ilta-Sanomat 23.9.1939 Nro 220
Tapahtumien kulku:
- Saksalainen sukellusvene pysäytti S/S Martti Ragnarin Norjan rannikon edustalla.
- Alukselle oli rakennettu voimakas valonheitin, osin miinavaaran vuoksi, osin siksi, että alus voisi sillä tavoin yöaikaan liikkuessaan osoittaa olevansa neutraali alus.
- Miinavaaran vuoksi kapteeni oli noin 40 meripeninkulman päässä Göteborgista pohjoiseen ottanut kurssin kohti Norjan rannikkoa.
- Yksi miehistön jäsenistä souti kapteenin ja toisen perämiehen sukellusveneelle aluksen asiakirjojen kanssa.
- Sukellusveneen päällikkö totesi, että koska laivan päämäärä oli Englanti ja lastina oli selluloosaa, alus oli upotettava.
- Kapteeni sai sovituksi sukellusveneen päällikön kanssa puolen tunnin varoajan miehistön poistamiseksi alukselta.
- Sukellusvene oli kuitenkin ajautunut sen verran kauaksi s/s Martti Ragnarista, että kapteenilta kului paluumatkaan jo vartti.
- Siksi jo yöpuulle käyneelle miehistölle jäi enää 15 minuuttia aikaa pelastautua.
- Koska koko 24 hengen miehistö mahdutettiin yhteen pelastusveneistä, mukaan ei voinut ottaa muuta kuin sen, mitä päällään kantoi.
- Saksalaiset sijoittivat räjähdyspanokset aluksen ruumaan sekä konehuoneeseen ja räjäyttivät ne klo 00.35, minkä jälkeen S/S Martti Ragnar upposi.
- Tämän jälkeen saksalaiset antoivat toisen pelastusveneistä takaisin, ja miehistö saattoi jakautua kahteen veneeseen. Sukellusvene hinasi miehistön noin 7 meripeninkulman päähän Norjan rannikosta.
- Kuuden tunnin soutamisen jälkeen kaksi norjalaista kalastaja-alusta löysi pelastusveneissä olevan miehistön ja avusti heidät Arendaliin.
Arendalissa kapteeni tapasi paikalle saapuneen Suomen Oslon konsulin ja laati meriselityksen. - Sukellusveneen kapteeni antoi aluksen päällikölle kirjallisen tositteen upotuksesta. Tämä paperivihosta revitty kuitti on nähtävillä museossa.
- ”Saksalaisen sukellusveneen kapteeni oli määrätietoinen, mutta höveli herrasmies antaessaan meille kohtuullisen ajan pelastautua”, totesi Martti Ragnarin kapteeni Hufvudstadsbladetin haastattelussa 24.9.1939 (Hbl nro 257)
6. KAPTEENIN SALONKI
Museon lopputervehdys museon alakerta
S/S Virgo
- Mäntäkäyttöisten höyrykoneiden aika laivojen energialähteenä kesti vain noin 150 vuotta. S/S Virgo oli tämän aikakauden tyypillinen edustaja.
- S/S Virgo rakennettiin vuonna 1906 Suomen Höyrylaiva Oy:lle.
- Alus palveli rahtiliikenteessä yli 50 vuotta, mukaan lukien sota-ajat.
- Vuoden 1918 sodassa Virgo oli turvaamassa maamme itsenäisyyttä kuljettaen aseita ja sotatarvikkeita valkoisten joukoille.
- Toisen maailmansodan aikana, vuosina 1939–1944, Virgo jatkoi rahtiliikennettä.
- Vuonna 1943–1944 Virgo osallistui inkeriläisten evakuointiin ja toi tuhansia pakolaisia Suomeen.
- Vuonna 1945 alus kuljetti Ruotsista saatuja avustuslähetyksiä Suomeen.
- Virgon matkat päättyivät heinäkuussa 1963, jolloin alus hinattiin romutettavaksi.
- Aluksen kapteenin salongin seinäpaneelit säilyivät, ja ne hankittiin Loviisan merenkulkumuseolle vuonna 1998 Oy R. Nordström & Co Ab:n lahjoituksen turvin.
- Salonkipaneelien asennuksesta museoon vastasivat Olavi Lamminen, Yngve Lindborg ja Ilmari Elo.
- Virgon salonki avattiin museon yleisölle 1999, ja siitä tuli museon keskeinen näyttelykohde.